Ajattelin nyt jakaa vähän ajatuksia harrastuksista ja yleensäkin harrastamisesta pikkulapsiperheessä. Olen itse aina tykännyt tehdä käsillä ja erityisesti käsitöitä. Neulominen on ollut joka syksyn ja talven harrastus jo vuosia. On ihanaa kokeilla uusia kirjoneulekuvioita ja tekniikoita, mitä kaikkea sitä saakaan aikaiseksi vain langalla ja puikoilla. Mutta tämän lisäksi olen innostunut pitkästä aikaa myös ompelemaan! Ompelin paljon kaikenlaista yläasteella, kun oli vielä tekstiilikäsityön opetusta koulussa, mutta sittemmin ompelu on vähän jäänyt. Sain mummiltani ompelukoneen vuonna 2013, mutta senkin käyttö on ollut hyvin yksittäistä siellä täällä. Tässä kuitenkin pienemmän lapsen vauvavuoden aikana innostuin enemmän kestovaippailusta ja aloin ompelemaan lisää imuja niihin itse, joten tutustuin ompelukoneeni saloihin paremmin. Vaikka kone on hyvin vanha, se on silti täysin toimiva ja palveleva laaduka singer. Kummasti alkoi ompelukin sujumaan, kun vähän tutkaili enemmän koneen ominaisuuksia käyttöohjeista ja opetteli pujottamaan langat tismalleen oikein eikä sinnepäin 😀 Ilmankos aiemmin on aina ollut vähän haasteita alalangan sotkuuntumisen kanssa ja lankojen kiristyksetkin olivat vähän pielessä. Tässä juuri pari viikkoa sitten myös purin koneen osiin ja putsasin sen huolella pölystä ja liasta ja öljysin reilulla kädellä. Tämän jälkeen ompelu vasta sulavaa olikin! Hommasin keväällä myös pitkän harkinnan jälkeen saumurin helpottamaan ompeluharrastuksen ylläpitoa. Se onkin ollut ihan mahtava vekotin! Niin helppoa kun saa saumat huoliteltua kerralla, eikä tarvitse erikseen siksak-ompelua ja suoraa ompelua samaan kohtaan tehdä. Saumurin ostamisen jälkeen olen innostunut vain entisestään ompeluharrastuksen elvyttämisestä ja taitojen kaivamisesta pintaan. Ostin kasan erilaisia trikoo- ja collegekankaita, sekä merinovillakankaita ajatuksena ommella vaatteita ja asusteita sekä itselle, että lapsille. Sekä tietenkin kaavapaperia. Ensimmäisenä tuotoksena tein rusettipannan! Tämä oli hauska operaatio, ensimmäisen pannan tekemisessä tuntui kestävän ikuisuus, kun tavasin ohjeita ja tein kaiken mahdollisimman huolellisesti (okei pari virhettäkin tuli, eli ratkojalle oli käyttöä :D), toinen taas sujui jo paljon nopeammin ja sujuvammin! Tämän kokeilun jälkeen uskaltauduin jopa tekemään ensimmäisen vaatteen sitten vuoden ööö…. No, siitä on aikaa todella kauan. Tein lapselleni collegepaidan ja housut, ja nehän onnistuivat tosi kivasti! Tästä se into sitten vain kasvoi ja erilaisia ompeluprojekteja on jo pitkä lista kertynyt. 😀
Tätä harrastusta tahdon ehdottomasti jatkaa ja kokeilla lisää erilaisia juttuja, onpahan se paljon ekologisempaakin tehdä vaatteita itse ja laatukin on tasan sitä, mitä itse tuottaa. 🙂
